Keskiviikkona kello 6.30 soi huoneessamme ensimmäinen herätyskello ja motivoituneettomat lukiolaiset suuntasivat aamutoimiensa jälkeen sveitsiläiselle motivaatiolle.

Joukkoliikenteeseen lähtö oli jo 7.45. Lievän kuumuuden, epämukavuuden ja kahden ratikan jälkeen olimmekin jo CERN:in portilla paistumassa ja odottamassa yhteyshenkilöämme Tuija Karppista. Hänen korttinsa turvin pääsimme kaikki onnellisesti portin toiselle puolelle odottamaan seuraavaa opasta.

Meille kerrottiin käytöstä poistuneesta SC-kiihdytimestä ja saimme nähdä hienon videon, joka havainnollisti hyvin kiihdyttimien toimintaa.

Tämän jälkeen Tuija Karppinen oli maagisesti palannut opastamaan meidät yleisesittelyyn, jonka meille piti loistava Markus Nordberg, joka opetti meille kolme uutta fysiikan lakia: Nordbergin lait.

Tämän jälkeen meidät opastettiin ruokailuun sokkelossa jota myös CERN:in pääkampukseksi kutsutaan. Lounas oli ensialkuun meille kaikille hieman sekava konsepti, sillä vaihtoehtoja riitti vaikka lyseolaisille jakaa. Sekavuudesta huolimatta ruoka oli taivaallista (jopa kukkakaali oli hyvää) ja paljon halvempaa kuin Geneven keskustan ravintoloissa.

Pitkän, rentouttavan ja kuuman ruokatauon jälkeen suuntasimme Ranskan rajan yli CMS-asemalle. Meille esiteltiin miten LHC:stä (Large Hadron Collider) kerätään ja varastoidaan dataa ja kuinka kiihdytintä valvotaan. Koska kiihdytin oli sillä hetkellä toiminnassa, emme valitettavasti päässeet näkemään sitä. Pääsimme siitä huolimatta räpsimään hienoja kuvia maan alle kivoissa oransseissa kypärissä.

Tämän jälkeen palasimme vielä CERN:in pääkampukselle kuuntelemaan esitelmää CERN:in teknisistä haasteista ja katsomaan työpajalle, kuinka monella tapaa CERN:issä voidaan tehdä mm. pienoismalleja tai pieniä osia esimerkiksi kiihdyttimiin.

Kaiken tämän jälkeen meillä oli vielä mahdollisuus lähteä pariksi tunniksi Ranskan puolelle ei niin ylelliselle shoppailureissulle Val-Thoiryn ostoskeskukseen. Muutamaa opiskelijaa lukuun ottammatta kaikki lähtivät tälle matkalle. Kaikki ei kuitenkaan sujunut ongelmitta, sillä ensin olimme väärällä pysäkillä (vaikka mukanamme oli sangen havaintokykyisiä lyseolaisia, joiden luulisi eksessiivisten opintojensa jälkeen tunnistavan oikean ja väärän pysäkin eron). Muutaman mutkan kautta pääsimme kuitenkin bussiin ostamaan lippuja, mikä kuitenkin muistutti enemmän pajatson pelaamista. Illan päätteeksi palasimme hostelliin ja “pidimme” palaverin. Tämän loistokkaan päivän päätti poikien huoneeseen lentänyt lintu, joka jätti pojille läksiäisiksi läjän.

Tekijät: Milla Männikkö, Kaisa Kariniemi, Ada Vesenterä ja Reetta Suokas