Torstai 25.5

 

Unirytmimme on lipumassa illan puolelta jo italialaiseen rytmiin. Kuitenkin tehokas aikataulumme on koko matkan ajan yllyttänyt meitä pitämään lyseolaisen arvolle sopivan aikataulun eli herätyksen 6:45 Suomen aikaa.
 
Hallitsemme Rooman joukkoliikenteen jo täysin: metrolinjasta A (Anagnini-Battistini) vaihdoimme sulavasti linjan B Colosseumille menevään alukseen.
 
Seuraavaksi jonotimme Vatikaanissa pääsyä Vatikaanin museoon (vapaa-aika siirrettiin spontaanisti perjantaille). Jonotus tapahtui tällä kertaa eri puolella Vatikaania ja onneksi aamuaurinko ei ollut yhtä tuskallinen kuin eilisen paavin vastaanoton keskipäiväaurinko. Itse asiassa vietimme museossa koko keskipäivän kätevästi välttyen altistumiselta paahteelle. Luulen tosin että tämä ei ollut suunniteltua, vaan onnellinen yhteensattuma. Vatikaanin museossa näimme valkoisia patsaita, hienon karttahuoneen täynnä seinänkokoisia karttoja jotka olivat olleet vallankäytön ja hallussapidon väline. Sikstiiniläiskappelin freskot olivat hienompia kuin kuvissa mutta kiikarien puute ja tuhat muuta turistia huoneessa haittasivat. Söimme museon pizza-slice -ravintolassa, missä yksi noin neljäsosapizzan kokoinen pala maksoi 3.40e ja laatu oli parasta pizzaa koskaan, Italiakin mukaanluettuna (herkkusienet olivat oikeita eikä säilöttyjä).
 
Jalat kipeinä ja unenpuute osittain pizzalla kompensoituna siirryimme Vatikaanin Radion päämajaan, jossa pirteä suomalainen Leena Monti selvensi meille aseman maailmanlaajuisia, monikielisiä lähetyksiä. Ikävä kyllä säästösyistä suomenkieliset lähetykset ovat enää vain internetissä eikä radioaalloilla. Erikoisinta oli, että itse Marconi oli rakentamassa alkuperäisiä lähettimiä ja osallistui aseman perustamiseen. Asemalla selvisi myös, että keskiviikon paavin vastaanotolla olikin ollut vain 80000 ihmistä eikä yli 100000 kuten olimme arvioineet. Harmi.
 
Vatikaaninvierailumme huipentui Pietarinkirkon alla oleville kaivauksille (nekropolis). Teksasista kotoisin oleva opas selvitti meille Pietarinkirkkoa edeltäneiden kirkkorakennusten historiaa 300-luvulta eteenpäin ja Pietarin luiden vahingossa 1930-luvun lopulla alkanutta metsästystä. Paikka oli upea äärimmäisen mielenkiintoisen historian kera, eikä perusturisti älyä varata aikaa sinne. Oli hienoa että Pasi oli varannut meille ajan tällaiseen paikkaan. Kuriositeettinä: yksi Pietarinkirkon messunpitopaikoista on 24:n karaatin kultaa. Hieno oli, vaikkakin rosoinen. Nekropolis oli tähän mennessä mielenkiintoisin ja hienoin käymistämme varsinaisista kohteista. (Suurimman elämyksen titteli on vieläkin ravintolalla jossa kävimme maanantaina heti ensimmäisten tekojemme joukossa.)
 
Nekropoliilta (matkaohjelmassamme nimellä "negropolis") suuntasimme Pantheonille, jossa kuulimme viimeisen oppilasesityksen. Pantheonilla seuraamme liittyi Lyseosta valmistunut Jasmin, joka opiskelee antiikin historiaa Turun yliopistolla ja sattui olemaan juuri matkamme aikana vaihdossa Roomassa Erasmus-ohjelman puitteissa. Jasmin kertoi meille opiskelusta Roomassa sekä kokemuksistaan Italian kielestä. Kielen oppii hänen mukaansa vuodessa täydellisesti latinan pohjalta, koska latinanlukijat tietämättään osaavat italiaa jo valmiiksi. Iltaruoalla kävimme pienen sivuaukion ravintolassa. Itse asiassa samassa kohtaa oli kaksi ravintolaa tien eri puolilla. Ravintolat kiistelivät keskenään saadakseen meidät asiakkaikseen, mutta suurempi rysä teki alemman tarjouksen. Pizza oli huonompaa kuin päivällä Vatikaanissa. Herkkusienet olivat säilöttyjä. Tämä matkan huonoin pizza oli kuitenkin selvästi maukkaampi kuin mikään Suomen (tai Sveitsin) pizza. Ehkä Berlusconin lausunnot Suomen ruoasta eivät olekaan olleet täysin vailla oikeutusta.
 
Täysin odotusten vastaisesti palasimme hotelliin ajoissa jo kello yhdeksäksi ja kokoonnuime hotellikirkon kattotasanteelle keskustelemaan päivän kulusta katsellen samalla Italian pimeää yötaivasta halkovia paavillisia ufoja ja laatien suunnitelmia vaihtoehtoisista maailmanjärjestyksistä.
 
Tänään päässemme siis ajoissa nukkumaan; huomiselle on suunnitteilla matkan ensimäinen vapaa aikajakso, sillä suunnitelmaan kuuluu vain yksi vierailukohde. Tämä tosin paljastetaan vasta matkapäiväkirjan seuraavassa jaksossa.
 
 
Markus Hyytinen, joka ei ole tehnyt tätä kirjoittaessaan yhtään absoluuttista aikamuotovirhettä.