Koulun varhaisvaiheet Oulussa

Vuonna 1609 kuningas suostui Oulun asukkaiden pyyntöön saada koulu vastaperustettuun kaupunkiin. Opetuskielena koko Suomessa olivat latina ja ruotsi, jotka syrjäytyivät vasta 1858 alkaen, kun suomenkielinen Jyväskylän lyseo perustettiin. Oulun pedagogio (ns. lastenkoulu) aloitti toimintansa sisäluvun, kristinopin, kirjoituksen ja laskennon opettajana. Vuonna 1682, kun kaupunki sai oman triviaalikoulunsa, lisättiin aineluetteloon myos latina, kreikka, jumaluusoppi, historia, äidinkieli, logiikka ja retoriikka. 1724 myös maantieto liitettiin lukuohjelmaan.

Oulun triviaalikoulu sijaitsi todennäköisesti Kajaaninkadun ja Kirkkokadun kulmauksessa. Talon tuhouduttua Oulun palossa v. 1822 koulu siirrettiin muutamaksi vuodeksi Raaheen. Uusi koulutalo, joka sittemmin laajeni nykyiseksi lyseotaloksi valmistui Pokkitörmälle 1831.

Kaksitoista vuotta myohemmin uudistettiin Suomen koulujärjestelmää.Yksi- tai kaksivuotinen ala-alkeiskoulu oli tarkoitettu lähinnä valtion palvelukseen aikoville. Pätevyyden kaksivuotista lukiota varten antoivat yläalkeiskoulut, joissa oli neljä luokkaa. Oulun koulussa - v:sta 1842Högre elementalskolan i Uleåborg - toimi seka ylä- etta ala-alkeiskoulu. Lukiota ei kaupungissa viela ollut. 1860-luvulla, jolloin koulusta tuli myös yliopistoon johtava alkeisoppilaitos "Elementarläroverket i Uleåborg", alettiin opetusta antamaan myos suomenkielellä. Vuonna 1873 koulun opetuskieleksi määrättiin jälleen ruotsi. Katsottiin nimittäin kohtuuttomaksi, etta kaupungin säätyläisväestö oli pakotettu käymään koulua, jossa opetuskieli oli toinen kuin heidän äidinkielensä. Niinpä Oulun koulusta tuli ruotsalainen Klassillinen lyseo. Samoihin aikoihin vahvistettiin uusi koulujärjestys: kansakoulupohjalta saattoi hakeutua joko reaalikouluun tai lyseoon.

Suomalainen lyseo

Mielivaltainen ruotsalaistamistoimenpide ei kuitenkaan ollut oululaisten mieleen, ja niinpä asiaa ryhdyttiin korjaamaan pikapuoliin. Vuonna 1874 valittiin pastori Wilhem Lindstedtin toimesta kuusimiehinen johtokunta ajamaan kouluasiaa. Jäseninä oli mm. klassillisen lyseon lehtoreita. Heinäkuun 24. päivä Keisarillinen senaatti hyväksyi johtokunnan anomuksen suomalaisen lyseon perustamisesta. Koulutiloiksi vuokrattiin huoneita Bomanin talosta Kajaaninkatu 5:stä. Rahatilanne oli erittäin kehno: koulun ensimmäiseksi kalustoksi tuli huutokaupasta hankitut kaksi pöytää ja 28 tuolia. Opettajat puolestaan joutuivat työskentelemään ensimmäiset kuukaudet ilman palkkaa.

30. päivä elokuuta pidettiin ensimmäinen sisäänpääsytutkinto, jossa hyväksyttiin 33 oppilasta. Vaikeuksista huolimatta siis Oulun suomalainen lyseo aloitti toimintansa syksyllä 1874. Vuonna 2010 koulu juhlikin jo 135. toimintavuottaan!

Alkuaikoina lyseo joutui kamppailemaan jatkuvissa taloudellisissa vaikeuksissa. Vasta 1880-luvulla valtionapu viimein myönnettiin, ja yksityislyseon asteittainen lopettaminen alkoi v. 1883, samanaikaisesti kun Oulun suomalainen valtionlyseo pääsi aloittamaan toimintansa. V. 1890 viimeiset oppilaat saivat todistuksensa yksityislyseosta. Jo seuraavana vuonna pääsivät ensimmäiset ylioppilaat valtion omistamasta lyseosta.

Toisena toimintavuonnaan uusi lyseo siirtyi vuokralle M.Ruskon taloon Kirkkokatu 36:n. Huoneisto oli kuitenkin sekä ahdas että kylmä. Neljä vuotta myöhemmin lyseo muutti Rantakadulle tilavampiin puitteisiin kaksikerroksiseen kivitaloon.Oppilasmäärä kuitenkin kasvoi jatkuvasti ja lopulta kesällä 1890, kun lyseon oppilasmäärä oli 190, koulu muutti nykyiselle paikalleen Pokkitörmälle.

Koulu paikallaan

Rehtori Rosendalin astuttua virkaansa koulun nimeksi tuli Oulun suomalainen klassillinen Lyseo. Muutot ja epävarmuus olivat edellisinä vuosina olleet häiriötekijänä koulun toiminnalle, mutta muuton jälkeen saattoi koulun silloinen rehtori olla tyytyväinen koulun kehitykseen ja toimintaan. Vuosisadan vaihteen ankarat sortokaudet heijastuivat opetukseen mm. venäjän kielen tuntimäärän lisäämisenä. Sekä Rosendal että hänen seuraajansa olivat huolissaan tästä suuntauksesta. Rosendal karkoitettiin maanpakoon vuonna 1903, vain vuosi sen jälkeen kun hänet oli erotettu virastaan. Venäläistämiohjelma oli näkyvissä koko 1900-luvun alkuvuodet, vaikka ajat välillä paranivatkin. Koulujärjestelmä uudistettiin jälleen 1914, jolloin myös Suomen klassillinen lyseo muutettiin "uusmalliseksi keskikouluineen ja lukiolinjoineen, eikä siis saanut jäädä latinakouluksi..."

Itsenäisyyden aika

Sisällissodassa lyseon oppilaat valitsivat miltei poikkeuksetta valkoisen puolen. Oulussa käydyt taistelut tekivät suurta vahinkoa koulurakennukselle ja irtaimistolle. Mm. puiset piharakennukset paloivat maan tasalle. Sodan jälkeisinä vuosina vaikeutti lyseon opetustoimintaa ilmeisesti palkkojen pienuudesta johtuva opettajapula. Oppilaiden määrä sen sijaan kasvoi, ja 1922-23 kaikki koulutalon tarkoitukseen sopivat huoneet olivat luokkien käytössä. Seuraavana lukuvuonna koulun nimeksi muutettiin Oulun lyseo.

1930-lukua varjostaa alkuvuosien pula-aika, jolloin koulun oppilasmäärät kääntyivät laskuun useiden perheiden joutuessa tinkimään poikiensa koulunkäynnistä. Tästä huolimatta lyseon rakennusta laajennettiin ja sisätiloja kunnostettiin vuosina 34-35. Laman jälkeen oppilasluvut jälleen kasvoivat, ja jopa 76% Oulun kouluihin pyrkivistä pojista haki lyseoon.

Ulkopoliittisen tilanteen kärjistyminen syksyllä 1939 aiheutti luonnollisesti vakavia häiriöitä koulutyössä. Rakennusta käytettiin joukkojen kokoamispaikkana ja majoitustarkoituksissa. Oulun pommitusten aikana rakennus kärsi vaurioita. Opettajista ja oppilaista valtaosa oli maanpuolustustehtävissä; On todettu, että talvi- ja jatkosodassa kaatui 15 koulun silloista ja yli 150 entistä oppilasta.

1950-luvulla koulun oppilasmäärä kasvoi edelleen. Ensimmäisille luokille tuli ennätysmäärä uusia oppilaita. Koulurakennuksen laajentamista suunniteltiin, mutta asia raukesi tonttitilan ahtauteen. 1957 Oulun lyseo muuttui kokonaisuudessaan kaksoislyseoksi. 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa siirryttiin asteittain uuteen lukusuunnitelmaan, jossa mm. englanti muutettiin ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi. Samaan aikaan muuttui myös lyseon nimi, ja siitä tuli Pokkitörmän yhteislyseo. 20 tyttöoppilasta aloitti koulunkäyntinsä poikien rinnalla. Koulun nimenä on ollut v:sta 1974 Oulun Lyseon lukio, joka kuuluu viimeksi mainitusta vuodesta lähtien Oulun kaupungin koululaitokseen.

Rakennuksista

Oulun suomalainen yksityislyseo toimi koko kautensa vuokratiloissa Isollakadulla (ns. Bomanin mamsellin talossa). Valtionlyseona koulu toimi aluksi ruotsalaisen lyseon tiloissa, sitten yksityiseltä vuokratussa talossa Kirkkokatu 36:ssa (ns. M. Ruskon talossa) ja sen jälkeen Rantakatu 3:ssa valtion rakennuksessa, josta pienentynyt ruotsalainen lyseo muutti Rantakadun varteen. Nykyisen talon vanhin osa (keskiosa Franzenin puiston puoleisesta rakennuksesta) on vuodelta 1829. Nykypäiviin säilyneitä lisärakennuksia on tehty 1900-luvulla mm. v. 1900, 1908 (voimistelusali), 1920 (1918 sodan aikana kärsinyt voimistelusalirakennus korjattiin ja sitä laajennettiin henkilökunnan asunnoilla) ja 1934 (Linnankadun puoleinen siipi). Lukukauden 1986-1987 aikana rakennus peruskorjattiin. Lue lisää rakennuksista.

Harrastustoiminta

Lyseon lukion kerho- ja harrastetoiminta on ollut hyvin vireää ja pitkäaikaista. Koulun vanhin kerho "Esikko" syntyi 1890 ja omistautui biologialle ja luonnon tuntemukselle. Samoihin aikoihin syntyi myös "Puhuja-yhdistys", jonka linjoja jatkoi keskustelukerho "Cicero" 1950-luvulla.

Lyseon lehdistä mainittakoon v. 1888 ilmestymisensä aloittanut kirjallisuuslehti "Valon terho", joka on edelleenkin hengissä. Monet maamme eturivin kirjailijoista ovat julkaisseet ensimmäiset kertomuksensa tai runonsa juuri Valon terhossa. Sitäkin vanhempi on vuonna 1879 perustettu lyseolaisten pilalehti "Veitikka", joka on ilmestynyt enemmän tai vähemmän säännöllisesti 2000-luvullakin.