Perjantai 26.4

Matkamme vimeinen päivä sarasti ja heräsimme tavanomaisen aikaisin aamulla. Päivän ainoana ohjelmana oli Villa Lanteen tutustuminen.

Suomen Rooman instituutti on 1900-luvulla perustettu tieteellinen säätiönomainen mutta virallinen taho, joka järjestää kursseja nuorille akateemikoille tiloissaan ja tarjoaa myös muuta tukea tutkijoille kuten majoitusta. Villa Lante on instituutin tärkein resurssi: Upea renessanssihuvila, jonka Amos Anderson järjesti Suomen valtion haltuun 1950-luvulla, koska oli huomannut kaikilla sivistysmailla, varsinkin Ruotsilla, olevan Roomassa tutkimusinstituutit. Villa Lantessa voi mm. kirjoittaa väitöskirjoja jotka tarvitsevat tukea autenttisesta aineistosta kuten piirtokirjoituksista. Huvila toimii samalla Suomen Vatikaanin suurlähetystönä mikä mahdollistaa tutkijoiden helpomman pääsyn Vatikaanin arkistoihin,

Hienointa Villa Lantessa on kuitenkin näköala jota jo runoilija Martialis ylisti teoksissaan (runoilija Martialiksen hyvän ystävän Julius Martialiksen huvila oli juuri Villa Lanten paikalla).

Vierailumme aikana alkoi sataa (todenäköisyys sateeseen oli 0-40% riippuen lähteestä), joten laskeuduimme Gianicolo-kukkulalta bussilla emmekä portaita kuten olimme alkujaan suunnitelleet. Lounastamassa kävimme Otello-nimisessä pienessä trattoriassa, joka on kuuluista antipasto eli alkupalapöydästään. Myös simpukoita oli runsain mitoin. Lisäksi ruoka oli halpaa, pizza vain noin 6.5e, vaikkakin pizzaa ei suostuttu myymään meille aikaisen kellonajan takia.

Runsaan lounaan jälkeen nautimme matkan ensimäisestä vapaa-ajasta jakautumalla pieniin ryhmiin. Osa palasi tutustumaan tarkemmin edellisten päivien kohteisiin, osa shoppaili, osa suoritti epäonnistuneen pyhiinvaelluksen Rooman Burger King -ravintolaan jne. Vaaa-ajalla ostimme myös tarvikkeet illan nyyttikesteihin, jotka järjestämme hotellin näköalatasanteella keskustellen samalla matkan kulusta. Huomenna joudumme palaamaan takaisin Suomeen murheen murtamina, olisihan Roomassa voinut viettää viikkokausia. Opettajat ovat olleet hyvin innostuneita matkasta ja jos budjettitilanne, talouskriisi ja suhdanteet antavat myöten, nähtäneen Lyseolaisryhmiä ikuisessa kaupungissa vielä tulevaisuudessakin.

 

Markus Hyytinen, Praesens historicumin suuri ihailija