Sunnuntai 13.4.2014

Sunnuntai 13.4.2014

Päivä starttasi aamiaisen jälkeen kello 9:30 kokoontumisella hotellin pihalla. Otimme suunnaksi Lateraanikirkon bussipysäkin, josta matkamme sitten jatkui kohti Trasteveren torielämää. Porta Portesella järjestetään sunnuntaisin paikallisten suuri kirpputoitapahtuma, jossa kojut jatkuvat silmänkantamattomiin sokkeloisilla kaduilla. Täällä kirpparihain unelma-aitassa olisi kevyesti kulunut vaikka puoli päivää, mutta tyydyimme reilun tunnin pikakatsaukseen. Tässäkin ajassa ehdittiin kuitenkin tehdä mukavia löytöjä ja seurata hieman paikallista kaupankäyntikulttuuria. 

Trasteveresta löysimme myös mukavan ruokapaikan nimeltä Alle Fratte di Trastevere, jossa meille tarjoiltiin hyvää napolilaisruokaa kohtuuhintaan ja mukavalla palvelulla. Aluksi paikka vaikutti hieman pieneltä ja vaatimattomalta, mutta sisältä paljastuikin tilaa ja taidetta. Tämä perheyritys raivasikin tiensä ainakin näiden nälkäisten matkalaisten sydämiin.

Pienen (tai sitten vähän isomman) bussisaikkailun jälkeen löysimme tiemme St. Callixtuksen katakombeille. Sitä ennen Piramiden bussipysäkillä pääsimme kuitenkin todistamaan ihan autenttista taskuvarastakin, mikä oli tietysti kaikkien mielestä todella COOL. Taskuvarkaan ristimme Itse Ilkimykseksi tätä kyseistä hahmoa muistuttavan ulkonäön vuoksi. Kaiken lisäksi konna nousi vielä samaan bussiin kanssamme! 

Katakombit olivat sinänsä jo sijaintinsa puolesta upea nähtävyys - ne kun olivat hieman kaupungista syrjässä keskellä luonnonkauniita niittyjä ja vehmaita metsiä. Paikka tuntuikin paratiisilta ahtaan ja pitkän bussimatkan jälkeen. Oppaaksi maan alle saimme Boliviasta kotoisin olevan mukavan miekkosen (Antonio tai jotain sinne päin). Muinaisten hautojen pimeydessä aika kuluikin sitten nopeasti eikä siellä nähty yhtään zombiakaan. Viileyden virkistäminä läksimme bussilla numero 218 takaisin Rooma-cityn kuumaan sykkeeseen.

Päästyämme takaisin keskustan seutuville päätimme hajaantua metsästämään ruokaa viimeisen illan nyyttikestejä varten. Seuraavien muutaman tunnin aikana saimme ensimmäistä kertaa hieman sadettakin, vaikka alun perin sitä oli luvattu monelle päivälle. Lisäjännitystä meistä monen elämään toi metroasemalla soinut palohälytin, joka ilmeisesti oli saanut alkunsa viattomasta tupakoitsijasta. Illalla yhdeksän maissa kokoonnuimme sitten opettajien huoneeseen syömään ja kertomaan päivän tunnelmista. Päivä päättyi epätavallisiin tunnelmiin: tulipa nimittäin leikittyä läpsyä ja sokkoa muun hulinan yhteydessä.

Huomenna odottaa lento takaisin armaan Suomen syleilyyn ja ihanaiseen räntäsateeseen, mutta Fontana di Trevi sen tietää, että palaamme vielä lämpöiseen Roomaan.

Milka S. ja Sarah T.

Lisää uusi kommentti

Plain text

  • HTML-merkintää ei sallita.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.